Mitä hoidamme

Ylä-kaularangan liikehäiriö (jumittuminen) aiheuttaa tyypillisesti päänsärkyä, huimausta, korvien soimista, näön sumenemista, katseen kohdistamisen vaikeutta, korvasäryn tuntuista kipua ja kasvoihin heijastavia tuntemuksia. Kallonpohjan ja ylimmän niskanikaman välinen nivelliitos sijaitsee lähellä leukaniveltä ja kokemuksen mukaan jommassakummassa oleva toimintahäiriö vaikuttaa myös toiseen häiritsevästi. Tämän tason vaivat monasti kiusallisia oirehtien kuten yllä mainittu, mutta useimmiten vaarattomia ja varsin helposti hoidettavissa. Keski- ja alemman kaularangan aiheuttamia vaivoja voivat olla käsien puutuminen, väsyminen, hermosärky, palan tunne kurkussa jne.

Kehon liikkuvin nivel on olkanivel. Siksi pienikin vaurio saattaa aiheuttaa hankalia toiminnallisia ongelmia. Useimmat kuitenkin yksipuolisen työn tai altistavan harrastuksen tuloksena; harmittomia, mutta ärsyttäviä. Tyypillistä on lihasperäinen kipuilu, joka herättelee sen päällä nukkuessa ja paitaa pukiessa, paitaa housuihin työntäessä ja turvavyötä hamutessa. Jos sivukautta ylös nostaessa kipu enemmän puolitiessä kuin alhaalla tai ylhäällä, niin voi viitata ylemmän lapalihaksen kramppiin tai jänteen vaurioon. Ns. ahdas olkapää tai jäätynyt olkanivel rajoittavat käden nostoa ylös ja olkavarren kiertoja aiheuttaen kipua raja-alueilla. Käden selän taakse vieminen ja siellä liikuttaminen voi olla merkki hauislihaksen jänteen tai jännetupen ärsyyntymisestä. Tällöin syytä rauhoittaa ja vältellä rasitusta, nostoja ja kannatteluja. Lihasperäiset olkapäänkivut taas kaipaavat kuormittamatonta liikettä ja lisää aineenvaihduntaa. Paikallinen liikekipu ja turvotus sekä kosketusarkuus olkapään yläosassa antaa viitteitä solisluun ja lapaluun välisen nivelen tai sen päällä olevan nivelsiteen ärtymisestä.

Alemman kaularangan ja ylemmän rintarangan ylimenoalueen lyhistymisen (joka tuttu erityisesti eteen- alaspäin työskenteleville) aiheuttamat seuraukset moninaiset. Toki perinnöllisyys myös tässä olennaista. Tämä ns. 'kyttyrä' pakottaa kaularankaa yliojennukseen ja sitä kautta altistaa välilevyjen takaosia puristukseen joka vähitellen johtaa välilevyrappeumaan. Leuka työntyy eteen ja nenä nousee ylös josta sitten e.m. Ylemmän kaularangan ongelmat seurauksena. Kaksiteholasien käyttö voimistaa ilmiötä, kun pitää nostaa leukaa käytettäessä linssin alaosaa lukemiseen ja näyttöpäätteen silmäilyyn.

Tyypillinen liikerajoitus rintarangan alueella on ojennusvajaus eli kyfotisoituminen, jota tässä tuttavallisesti kyttyräksi kutsutaan. Sen lisäksi että se määrää kaularangan ryhtiä, niin pakottaa myös lannerankaa notkoasentoon ja sen myötä vaarantaa alueen ennenaikaiseen vanhenemiseen eli välilevyjen rappeutumaan, pullistumaan, tyrään ja fasettinivelten nivelrikkoon, jota jo kouluikäisillä havaittu. Pitkien istumisrupeamien ja vähäisen liikunnan mukanaan tuoma lonkkien koukistajalihasten typistyminen ja lyhentyminen osaltaan lisää tätä alaselkäaltistusta ja lienee tyypillisin syy nuorella henkilöllä jo yleisemmin tavattavaan välilevymadaltumaan.

Alempi rintaranka liimautuessaan ja jäykistyessään pakottaa lannerangan liikkuvimpia tasoja väkisin liikkeeseen, johon niitä ei ole tarkoitettu. Siitä seurauksen toistuvat niksahdukset, fasettilukot, äkilliset kumartuessa tai nostaessa tapahtuvat kivuliaat selkäkipukohtaukset lannerangan kiertoa säätelevän fasettinivelen joutuessa liikealueensa äärirajoille. Silloin voimakkaasti hermotettu nivelkapseli pysäyttää liikkeen, lukitsee nivelen ja 'lastoittaa' alueen vähentääkseen kipua. Selkä joutuu pakkoasentoon. Hoitona niveltason liikkuvuuden vapautus, manipulaatio. Jos alempi rintaranka ja ylempi lanneranka pitkään huonossa segmentillisessä liikkeessä, voi olla seurauksena alemman lannerangan instabiliteetti, eli jokin nikamaväli menettää nivelkapselituentansa ja on 'hetku'. Silloin konservatiivinen hoito riittämätön, jos hermokudos vaarassa vaurioitua eli harkitaan luudutusleikkausta.

Kuulee puhuttavan yliliikkuvista segmenteistä. Itse en vielä 35 vuoden aikana ole sellaiseen törmännyt. Toki oireilevan liikkuvan segmentin ylä- tai- alapuolelta olen havainnut aliliikkuvuutta, joka altistaa naapurialueen venytykselle. Tällaisissa tapauksissa on koko alueelle palautettu ns. normaali liikkuvuus hyvin tuloksin osteopatian keinoin. Instabiliteetti jossa on todellista yliliikkuvuutta, on taas patologinen tila, jolloin nivelkapsen tuenta on pettänyt ja jota lihastuennalla ei voida auttaa, vaan hoidetaan allekirjoittaneen osteopaattisen käsityksen mukaan kirurgisesti.

Lonkan alueen kipuilun aiheuttajia löytyy monasti niveltä ohjaavista ja vakauttavista lihaksista. Syynä monasti myös niveltä ympäröivien voimakkaiden nivelsiteiden staattisoituminen niveleen kohdistuvan vähäisen liikkeen tai puutteellisen liikeradan takia. Toki myös nivelrikko paljolti syynä. Silloin altistavana luonnollisesti ikä ja staattinen kuormitus. Sukurasitus osaltaan määrittää rustokudoksen kestävyyttä, kuten myös aineenvaihdunnalliset tekijät ja lääkitys. Kortikosteroidin jatkunut käyttö on osoittautunut altistavan lonkkanivelartroosiin. Elämäntapojakaan ei pidä unohtaa. Maailmalta kuuluu viestiä, että erityisesti vehnän käyttö olisi vahingollista rustokudoksen kestävyydelle.

Ajatuksia myös herättää uusi ilmiö nousta istumasta työskentelemään ns. seisomapöydän ääreen. Tällöin lonkkaniveleen tuleva kompressio kohdistuu voimakkaampana rustokudokseen kuin istuessa ja pienemmälle alueelle puristaen rustoa voitelevan nesteen pois kuormitusalueelta ja liikkeellelähtö tapahtuu 'kuivalla nivelellä'. Ilmiötä on jo aikojen saatossa kutsuttu ns. ' Sorvarin lonkaksi'. Sorvarihan seisoo aikansa paino toisen jalan päällä ja ottaa silloin tällöin muutaman askeleen kuivaksi puristuneen ruston varassa. Liekö tässä aineksia uuteen lonkkaproteesiasennuskauteen?

Mitä alemmas mennään, niin nivelet pienenevät, mutta ongelmat juurikaan eivät. Mitä alempana ollaan, sitä enemmän kehon painoa tulee pienelle alueelle. Ylemmän nilkkanivelen kiusat monasti staattisia, jos takana ei traumaa ja toistuvia nyrjähdyksiä. Alemman nilkan alueen, kantapään ja jalkapohjan kipuilu voi olla invalidisoivaa, jos varaaminen ei onnistu. Jalkapohjan kipuillessa monasti mainitaan diagnoosi ' plantaarifasciitti' johon kuitenkin olen itse törmännyt varsin harvoin. Fascia ei ota kuormaa vastaan vaan on nimensä mukaan pintakalvo. Fascian yläpuolella on Plantaarinen Aponeuroosi, joka taas passiivisesti kantava rakenne. Tämä jos on ärtynyt niin estää esim varpailla kävelyn. Näitä useammin kuitenkin diagnooseista huolimatta törmää Tarsaalitunneliongelmaan. Se on hermopinne kantapään sisäpuolella josta hermotus kantapään alle ja jalkapohjaan. Tyypillistä kirvelevä paikallinen kipu sisemmän kehräsluun alapuolella kantapäähän päin. Nilkan ja varpaiden ylöspäin nostaminen ja kantapäillä kävely hankalaa. Samaten alamäkeen kävely helpompaa kuin ylämäkeen.

Diagnoosin varmistaa hermokanavan distaalipuolelta kantapään alta tai jalkapohjasta löytyvä tuntomuutos oli se sitten kipu- tai kosketustunnon vähentymä tai herkistyminen. Lämmön ja kylmän sekä värinän tunteminen eri jaloissa on tällöin mahdollista. Asentotunnon heiketessä pimeässä kävely hankaloituu ilman katsekontaktia, koska jalan asennosta ja paineesta viestivä hermotus hidastuu. Toki polyneuropatiasta voi tulla myös kömpelyyttä ja tunnottomuutta ja jalkojen palelemista, mutta oireilu molemminpuoleista ja etenee sukkamaisesti ylöspäin.

Siihen taas käytetty sähköhoitoa ja laseria hermoja ruokkivien valtimosuonten elvyttämiseen...

Hoidamme lukuisia erilaisia vaivoja ja vammoja

Ongelmien taustojen selvittäminen on osa hoitoa